Turpeisen uusi elämä

Blogimme osoite muuttuu.. uusi osoite http://teho-turpeinen.blogspot.com/

Kovasti olemme puurtaneet Reetan ja Hannan kanssa. Ollan Turpeisen kanssa harjoiteltu maastossa kulkemista, liinattu ja ratsutettu kentällä. Ennen oikean kierroksen ollessa huono, niin nyt puoli on vaihtunut. Orhi kulkee rehellisesti oikeaan kierrokseen, jopa hieman kuolaimeen tukien mutta vasen tuottaa hieman ongelmaa. Ei millään haluaisi rentoutua ko. suuntaan. Tämä kuitenkin normaalia kun kyseessä tasapainoton ja lihakseton ratsun uraa opetteleva pikkumies. Kenttäkin kun vielä hieman epätasainen. Uudet kulmat kavioissa aiheuttavat herralle hieman päänvaivaa, kun takoo temmoltaan hiljaisemmassa ravissa vieläkin. Askeleen laatu kuitenkin hieno ja eteenpäinvievä.

Suunpielet ovat olleet hieman ahavoituneet kumikuolaimesta, joten pieni suupielen kosteusvoidekuuri on paikallaan. Oppisipa ori käyttämään jo suutaan ja maiskuttelemaan hieman kuolaa suuhun..

Nyt itsellä ollut kolmen päivän työputki ja kamalan kova hinku taas koulimaan. Onneksi huomenna pääsee taas katsastamaan tilannetta. Nämä kolme päivää on herra tutustunut Hannaan ja ovat käyneet maastossa köpöttelemässä maastakäsin.

kuvassa ori-Turpeinen uudessa hienossa satulassa ;P

Eilen Reetan tullessa ratsuttamaan, kokeiltiin taasen uutta satulaa Stübbenin tilalle: Cliff Barnsbyn ruskeaa esteflättäriä 4/17′. Hieman näytti vielä leveältä, mutta ei niin leveältä, että kapeampaa voisi edes harkita. Iskettiin siis Barnsby Turpeisen selkään ja kentälle pyörimään. Ori liikkui rennommin, Reeta harjoitteli tempon vaihteluita ja kevennettyä ravia. Satula istui kivasti hevon selkään ja Turpeisella näytti olevan hauskaa, kun sai hiukan nostaa tempoa Ratsukenkiin on näemmä vielä totuttelua, kun hitaassa temmossa takoo hieman takakaviolla etukenkiin, kun ei etujalat ehdi ihan alta pois. Uskon tämän korjaantuvan kunhan oppii liikkumaan ratsun lailla.

Tänään sitten kävin Barnsbyn meille omaksi hakemassa ja siihen lampaanvillapadin, jotta satulan liiallinen leveys ei haittaisi menoa. Se toimittaa täytteen virkaa, ennenkuin oriin omat lihakset kehittyvät niin, että selkä levenee ja satulan leveys on sopiva. Kenttä alkaa olla siinä mallissa, ettei siinä kummoisia tehdä, joten otin Hannan henkiseksi tueksi ja lähdimme pienelle maastoreissulle. Turpeinen niin mennä naputti oikein hienosti pienen lenkin mitä nyt tallilta lähdettäessä ja takaisin saavuttaessa piti ilmoitella kirkkaalla äänellä kaikille, että ori on täällä taas. Taitaapa pikkumies tykätä maastoilusta

Tänään sai Turpeinen alleen ihkaoikeat ratsun talvikengät. Uusi kengittäjämme Sami kehui oriin kavioita, olivat kuulemma kuin oppikirjasta, terveet, vahvat ja symmetriset (lukuunottamatta oik.etukavion pientä sisäseinämän vinoutta, joka kuulemma korjautuu kengityksellä). Käskynä tuli, että hyvää kaviota vaalitaan pitämällä kaviot ja säteet puhtaina. Kauniisti istuivat ykkösen kengät oriin pieniin ratsukavioihin ja osashan tuo käyttäytyäkin vaikka samalla käytävällä seisoi hemaiseva kunnioitettavaan 28 vuoden ikään päässyt lämppäritamma.  Mikä ylpeys omistaa noin fiksu nuori ori ;P

Pieni muistiinpano täytyy myös maanantaista kirjoittaa.. Reeta kävi maanantaina oritta ratsuttamassa ja kokeiltiin suoraa kumikuolainta sekä uutta esteflättäriä. Tuo Stubben kun tuppaa irtoamaan selästä lihasten kehittyessä. Kumikuolan sopi nuoren ja kehittyvän oriin suuhun kuin nenä päähän. Loppui ainainen kuolainten lonksuttelu ja pään vatkaus. Samoin satula oli kiva. Hieman liian leveä, joten siitä ei penkkiä saatu, mutta runko oli oikeanmallinen, samoin satulassa istuminen oli nautittavaa, kun “pääsee lähemmäs hevosta” Reetan sanoin. Ekaa kertaa ori kulki rennosti ja toimi niin, että sai sitä ratsastaa. Meno näytti nautittavalta ja hyvin letkeältä. Mamma on niin ylpeä pikkumiehestä <3

Myös näytelmäsuunnitelmia ollaan harkittu. Loimihaka järjestää Suomenhevosten Show-näyttelyn 20.5.2012, jonne ajattelin Turpeisen viedä näytille. Jos nyt saan aikaiseksi ajaa sen kuuluisan pikku-een. Sitten jossain vaiheessa vaikka raspauksen yhteydessä suoritetaan virallinen ponimittaus (=ilman kenkiä mahdollisimman lyhyeksi vuoltuna), ja jos menee ponista niin sitten edessä heinäkuun lopulla kansallinen poninäyttely Vermossa suomenpienhevosten kehässä Siihen asti on nyt aikaa saada tuo mitätön takapää näyttämään muhkealta ja lihaksikkaalta.

Harjoitukset etenevät… Ori sai tällä viikolla muutaman vapaapäivän sairastuttuani flunssaan. Lauantaina jatkettiin harjoituksia. Liinassa työskenneltiin ilman ratsastajaa apuohjien kera. Työstettiin käyntiä ja ravia pyöreäksi, herkisteltiin kylkiä sekä pyöritettiin laukkaa. Pikkumies toimi oikein hienosti. Hikoaa todella pienestä, varmaan vielä osittain stressihikeä, kun uusia juttuja. Juoksuttaessa tasapaino hiljalleen kehittyy ja laukkakin näyttää jo ratsun laukalta.

Tänään sunnuntaina Reeta pääsi vihdoin taas meitä auttelemaan. Aluksi työstin tai siis yritin työstää hevon laukassa ja ravissa maasta käsin, mutta herralla oli tänään vain ponitammat mielessä Onneksi juokseminen kuitenkin vei voimia sen verran että itse ratsuttaminen meni oikein hienosti. Hevonen kyllä taas hiestä märkänä mutta tänään harjoiteltiin kevennettyä ravia. Aluksi se oli herran mielestä aivan kamalaa, mutta hetken päästä Turpeinen keksikin että tämähän on ihan kivaa kun ratsastajan paino hetkittäin kevenee Lopussa meno näytti jo rennon letkeeltä ;P

Oikein oli hieno mies ja huomenna jatkuu…

Onpas orhi ollut touhukas - etukenkä hävinnyt. No onneksi huomiseksi sain kenkääjän iskemään popon takaisin jalkaan. Alkuviikko lähtenyt käyntiin vapaalla. Pikkumies sai pari nollailupäivää, kun sunnuntaina meni niin hienosti Reetan alla.

Tänään sitten jatkettiin vaikka etupopo puuttuikin. Tuolla umpihangessa kentällä siitä kengästä ei niin väliä ole, kun kuitenkin lähinnä vielä totutellaan ratsastajaan. Hanna oli taas meitä auttamassa ja liinassa mentiin molempiin suuntiin käyntiä. Herra napsutteli niin hienosti menemään, että lopetin 20 minuutin jälkeen. Aivan mahtavaa! Ja huomenna uudelleen!

Taas menee päivät siivillä… Melkeinpä päivittäin olemme oriin kanssa kouluttauduttu kohti huikeaa ratsun uraa. Edelleen olen pääasiallisesti painottunut maasta käsin veivaamiseen, jotta Turpeinen herkistyisi ja oppisi pohkeen sekä kuolaimen tarkoituksen. Liinassa työskennellään sisäkuolaimelle ja -pohkeelle painetta säädellen. Pikkumies on hyvin oppivainen ja keskittyessään työskentelyyn toimii näppärästi. Oikea kierros on vielä hankala, joten sitä treenataan vasenta enemmän. Perjantaina sain entisen hevoseni Nissen hoitajan Hannan mukaani tallille avustamaan ratsutuksessa, joten treenattiin myös selästä. Liinan jatkona harjoiteltiin rentoutumista käynnissä ja ravissa.

Reeta kävi taas eilen selässä ja tavoitteena oli ottaa koko kenttä käyttöön, ts. menoa ilman minun tukeani maasta käsin. Pikkuhiljaa jättäydyin keskihalkaisijalle ja Turpeinen sai töpsytellä uraa pitkin käyntiä ja ravia. Oikea kierros erittäin hankala ratsain, jolloin pikkumiehen eteenpäinpyrkimys loppuu tasapainon loppuessa. Vasen kierros menee jo aika kivasti. Hiljaa hyvä tulee..

Tänään myräkkäpäivänä sai orhi vapaan ja huomenna jatkuu taas rääkki

Reeta kävi taas eilen meitä opastamassa. Aluksi liinatyöskentelyä: painetta kuolaimeen = myötäys. Harjoittelimme juoksutusraipan käyttämistä sisäpohkeena ja etsimme sopivaa tahtia kaikissa askellajeissa.

Ratsuttaessa Turpeinen ei olisi aluksi millään malttanut odottaa käskyjä ja haaveili omiaan, ennenkuin sitten työskentelyinto löytyi ja työ taas maistui. Pitkiä ravipätkiä, ratsastusta ohjan ja pohkeen väliin. Lopuksi laskin Reetan irti liinasta ja Turpeinen töpötteli ympäri kenttää rentona ja rauhassa muutamaa sätkyä lukuunottamatta. Jalkautuessa päästelee vielä ihme örinää eikä osaa rennosti laskea ratsastajaa selästään.

Tänään oli suunnitelmissa ratsutusta, mutta tallilla ei ollut ketään auttavaa kättä, joten tyydyttiin liinatyöskentelyyn. Laitoin tueksi sivuohjat työskentelyrupeaman ajaksi. Alussa oli ns. ääliöenergiaa ja annoin töhöttää tuhatta ja sataa, mutta kun työskentelyinto oriista löytyi, se toimi kuin ajatus! Mallikkaasti menivät käynti-ravisiirtymät, ravissa löytyi ajoittain oikein tahdikkaita pätkiä, laukka nousi ja pyöri sekä ori mielellään rentoutti selkäänsä laskemalla päätään. Lopuksi hieman väistöharjoituksia maastakäsin.

Treeni jatkuu täydellä teholla. Edelleen liinan päässä mennään ja Reeta kävi ratsastamassa keskiviikkona. Orhi alkaa jo käynnissä rentoutumaan ja satulaan noustessa seisoo nätisti paikoillaan. Hieman pitää yrittää näpistää jalkautuessa, niin keljua se vielä on. Ravissa ratsastajan painon tasapainottaminen on vielä hankalaa, mutta siihenkin keinot keksii.. Ori kaipaa tukea kuolaimeen eikä vain kyydissä istumista.. Toimi tasaisemmin kun pääsi kokeilemaan kuolaimen ja pohkeen välissä kulkemista, Hieno orhi!

Ihana huomata miten kehittyy näin alussa niin pikaista vauhtia. Odotan jo kovasti aikaa kun pääsee kunnolla treenaamaan. Vielä tarvitsee jokaiseen ratsutuskertaan toisen käsiparin, joten selässäistumiskerrat vielä harvassa. Maastakäsin olemme harjoitelleet juoksutusraipan käyttöä paineena, laukkaa ja taivuttelua väistöt mukaan lukien.